Oih tänään ahdistuin niin pahasti aamulla heti kun saavuin töihin. Kauhea työmäärä ja porukka vaan tuputti lisää hommaa. Samoin sain erittäin epämääräisen Tarjouksen tehtäväkseni. Argh miksei ihmiset voi tajuta että en oikein vielä osaa. Lisäinfoa please. Se tuntuu kyllä olevan liikaa vaadittu.

Kuuntelin viime yönä sadetta. Tai oikeammin sade tunkeutui uniini. Ei mikään hirveän hyvä yö siis. Aamulla vaaka näytti taas jälleen kerran 58.1. Miksei se voi jo tippua sinne 57alkuisiin. (en mitenkään taas malttamaton ole). Mittailin aamulla nopeasti hieman kroppaani: 92cm oli lantio ja vyötärö 64cm. Ihan jees muttei ihan hirveästi ole lähtenyt yhtä kahta senttiä ehkä. No on sekin jotain.

Mutta eilen tapahtui hieno juttu ajatellen painon pudotusta. Mahduin 34kokoisiin housuihin!! Olen varmaan joskus yläasteen alussa mahtunut niin pieniin. Tuli hyvä mieli siitä.

Tänään lähdetään Provinssiin. Vähän jännittää saadaanko leiripaikka mistä, mutta muuten ihan jees fiilis. Toivottavasti ei vain sada paljon! Se kyllä hieman veisi iloa pois. Ja toivottavasti (tämä on suurempi toivottavasti) osaan juoda kohtuudella enkä saa itselleni mitään kovin suurta krapulaa. Olen tunnettu nimittäin päivän kestävistä huonovointisuuksista. Ajattelin myös varuiksi ottaa lenkkivaatteet mukaan, jos sitä vaikka joku aamu innostuisi pyrähtämään pienen ympyrän. Toiveajattelua varmaankin. Muuten kyllä ajattelin yrittää jo henkisen terveydenkin kannalta olla miettimättä kaloreita loppu viikon. Saa nähdä miten onnistuu. Olen viime päivinä nimittäin ollut hieman huolissani omista ajatuksistani. Täytyy seurailla tilannetta. (<- tuntuu ettö tuosta on tulossa joku fraasi taas mitä toistelen täällä. Koittakaa kestää)

Eilen mietiskelin, että haluanko olla urheilullisen näköinen vai sellainen hoikka/laiha. Enemmän kyllä kallistun kakkosvaihtoehdon suuntaan. Oi olisimpa siellä jo! Unelmia unelmia. Vaikkakin se ei ole yhtä tärkeä kuin kouluun pääseminen, mutta tuntuu nouseneen arvoasteikossa hetkittäin jopa korkeammallekin. Ikävääkö?

Tällä blogilla ei taida olla (ainakaan kävijälaskurin mukaan) paljon kävijöitä. No ketäpä minun juttuni kiinnostaisivatkaan. Ehkä pitäisi ensin opetella kirjoittamaan huomiotaherättävästi. Hhm. Joskus olisi vain kiva kuulla kannustavia kommentteja tai ihan mitä tahansa. Kritiikki vasta mielenkiintoista olisikin.

Täytyy yrittää muistaa, että itseäni varten tämän blogin aloitin. Ehkä se siis on hyvä, että kukaan ei tätä lue.

Jokatapauksessa minusta ette tule kuulemaan ennen maanantaita ainakaan. Näkemisiin!