Eilen tuli syötyä suklaata. Ja mistä syystä?! Siitä, että etsin kaupungilla monta tuntia sopivan hintaista verryttelypukua, kun en sitä löytänyt, alkoi ahdistamaan. Ahmimismörkö siis nosti päätään. Kävin sitten Lidlissä ostamassa suklaata ja söin 3pikku patukkaa putkeen huomaamattani.

Lähdin tuon jälkeen raivostuksissani lenkille ja jaksoin juosta pidemmän aikaa kuin varmaan ikinä. Mussuttaminen ei onneksi näkynyt aamupainossa.

59.8kg Näissä luvuissa junnattu jo viimeisen kuukauden. Haluan lösön osan massusta pois! Muualta kyllä lähtee paitsi sieltä. No täytyy olla kärsivällinen ja toivoa, että se tarpeeksi suurella liikuntamäärällä plus terveellisesti syömällä litistyis.

Tänään kulunut toiset 3pikku patukkaa. Vielä kolme odottaa kotona. Tänään kyllä tiedossa paljon liikuntaa, vaikka on väsyttänyt ihan hirveästi tänään. (eilen katsoin viisut ja se kostautuu) Ajattelin ensin polkasta tästä pyörällä keskustaan, mennä stepmuokkaus tunnille ja sitten vielä illalla lenkille, jos vain puhtia riittää. Pistän sen riittämään. Tulee uni sitten kyllä kuin huomaamatta.

Olen viime aikoina taas lukenut paljon anoreksiasta ja bulimiasta. Tiedä miksi nuokin asiat vetää mua puoleensa. Ei kyllä onneksi enää käy mielessä olla syömättä. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Pelottaa vain kun on kerran tutustunut tautiin se ei koskaan kokonaan kaikkoa elämästä. Ehkä siitä johtuu tämä ikuinen tyytymättömyys omaan peilikuvaan. Joskus olisi kiva, jos vain pystyisi tyytymään vähempään. Olen kuitenkin nyt normaalipainoinen, sporttinen ja suht söpö. En täydellinen. Mikä saa minut kuitenkin pyrkimään täydellisyyteen? Omassa päässä se vika.

Ehkä olisin todella terapian tarpeessa.